Edellinen loki sai olla ja jäädä.
Mietin pitkään, siirtäisinkö vanhoja tekstejä tähän uuteen alustaan.
Aloittaessani kirjoittamisen elämässäni oli menossa varsin työläs vaihe, jossa loppujen lopuksi sain jonkinlaisen henkireiän kirjoittamisesta, myös blogistani siis. Blogin perustamiseen johtanut prosessi oli kuitenkin niin… kokonaisvaltainen? työläs? …tai jotenkin sellainen uskalluksennäyte, että harppauksen aikaansaamat huolet seurasivat jollain tavalla kirjoittamistani koko edellisen blogin olemassaolon ajan.
Olin ikäänkuin luonut tietyt, absoluuttiset säännöt, joiden varassa blogin ylläpitäminen saattoi olla mahdollista. Loppuvaiheessa säännöt alkoivat rajoittamaan kirjoittamistani, kun olisin tarvinnut tilaa muunkinlaiselle, toisenlaisen henkisen tilan tarjoavalle läsnäololle.
Yritän nyt tehdä asioita toisin. Ehkä jotenkin siten, kuin määrittelin edellisen lokini saatesanoissani. Siis niissä mahtipontisissa.
Siirsin tekstit sitten kuitenkin mukanani.
Jotenkin haluan luottaa siihen ajatukseen, että tekstit on mahdollista ymmärtää positiivisella tavalla, aina kustakin hetkestä kiireen, väsymyksen tai onnellisen pöpperöisyyden keskellä kirjoitetuiksi. Aitoutta sekin.
Ehkä kirjoitusten esilläolo myös auttaa luopumaan liiasta täydellisyydentavoittelusta. Jos jossain vaiheessa alkaa ylettömästi miellyttämään itseään, voi aina palata aikasempien tuotostensa pariin.
Toisaalta, saahan sitä ehkä kokea, että sitä ihan oikeasti kasvaa ja kehittyy, johonkin suuntaan. Tiettyä prosessin kuvausta siis tämäkin.
Niinkuin kaikki muutokset, mitään ei ole hyvä toteuttaa liian dramaattisesti, äkillisesti. Jätänkin tämän nyt hautumaan, odottamaan sopivaa hetkeä, jolloin taas kutituttaa päästää sormeni vaeltamaan uudenpinkeällä näppäimistöllään.
Ja niin.
Se vielä, että on aika uskomatonta saada palautetta.
Kiitos.
