P I E N I Ä A S K E L E I T A

Olen tavoitteidenasettaja. Elämän “uomillaan pysyminen” tuo turvaa ja selkeyttä. Ikäänkuin olisi helpompi elää, kun pystyy näkemään erilaisten puuhastelujensa asettumaan johonkin suurempaan, tärkeämpään asiayhteyteen.

Tavoitteiden kanssa eläminen on kuitenkin selkeyttä useammin epävarmuutta, erilaisten arvovalintojen raskautta ja oman rajallisuuden aikaansaamaa ahdistusta, jonka kohtaa yhä uudelleen.

Ehkä olen ymmärtänyt jotain väärin. Tavoitteita asetellessani näen mielessäni itseni jo perillä tavoitteessani, koen etukäteen tulevaisuuden lupausten autuaita tunnelmia ja nautin niistä näkymistä, joita mielikuvitukseni minulle tarjoilee. Tuntuu, kuin muutos ja uusi vaihtoehto olisi melkein oven takana. Pitää vain avata ovi ja tarttua hetkeen. Seize the day.

Olen tavoitteissani kuin saapasjalkakissa seitsemän peninkulman saappaissaan. Pieni harppaus minulle, suuri ihmiskunnalle.

Elämä etenee pienin askelin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta niin pienissä määrin, ettei sitä aina ymmärrä.

Niin se sammakkokin kiehuu, kun lämpötilaa vain varovasti nostetaan.