S Y I T Ä

Olen valinnut tieni varsin omaehtoisesti.

Järkevä olisi usein toiminut toisin.

Haasteeksi nousee oman “viisauden” ja arkitodellisuuden kohtaaminen. Siitä näkökulmasta nurkka-Suomi lienee tulvillaan oman tiensä kulkijoita.

Meillä lienee taipumus jäädä niille teillemme.

Tarvitseeko yhteiskunnan arvoista irtisanoutumisen aina tapahtua toimintakyvystä luopumisen hinnalla?

Vai onko toimintakyvyn menetys pikemminkin osoitus kyvyttömyydestä hallita elämää, jossa ei valmiita vastauksia tunneta? Ristiriidat ylittävät perustarpeisiinkin vaadittavat kompromissimahdollisuudet.

Ehkä mukana on myös aimo annos epärealistisuutta. Vääriä käsityksiä omista voimista ja kyvyttömyyttä kohdata ja hyväksyä omaa rajallisuutta.

Tasapainoilu on haastavaa. Mitkä ratkaisut ovat edullisempia oman identiteetin ja maailmankuvan kannalta? Usein edessä on kollektiivisesti hyväksi ja turvalliseksi todettu vaihtoehto, joka on enemmän tai vähemmän ristiriidassa vaihtoehtoisemman ratkaisun kanssa.

Oman linjan pitäminen vaatii tällöin sellaista kurinalaisuutta ja sitoutumista, joka taitaa useimmilta jäädä saavuttamatta.

Seurauksena on väliinputoaminen. Irtisanoutuminen totunnaisista ratkaisuista onkin johtanut eristymiseen vailla kykyjä päästä pois.

Eli vaikka kuinka sanakäänteillä koreilee, niin lientä piisaa.