P O R N O

Rakasteleminen on ihaninta mitä tiedän.

Alastomuus taas on lähes kiehtovinta. Alaston vartalo on kaunis ja kiihottava. Kuvassa on jotain enemmän kuin kohde… kaikki ne tulkinnat, joita mielikuvituksemme luo.

Internet on tuonut tarjolle kaiken mahdollisen. Kauneus, eroottisuus… kunnioitus ja herkkyys loistavat poissaolollaan. Usein kuva on suorastaan vastenmielinen.

Pornon motiivit vievät pohjan seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvän mysteerin lähestymiseltä. Seksi typistyy vain pelkkien tissien, kyrpien, pillujen ja perseiden paraatiksi, jossa itse ihminen katoaa.

Porno on kaupallista, jonka syvimpänä motiivina on tuottaa voittoa – ja mitenkä muuten taata se kuin tarjoamalla yhä äärimmäisempiä elämyksiä. Ja porno ei kauppaa vain mielikuvia, vaan myös ihmisiä. Mistä muuten johtuisi, että kaupallisen seksin asetelmat ja arvot heijastuisivat niin suoraan pornossa esitettyihin ihmiskuviin.

Äh. Turha ruveta syvälliseksi.

Todellisuudessa Porno on suunnattu  yksinäisille miehille, jotka vatkaavat ilotikkunsa turpeiksi ranne krampaten, vaikka väkisin. Antaa heidän pitää edes sekin hupinsa ja keskitytään me kunnon ihmiset nauttimaan omista parisuhteistamme.

Väärin.

Pornon suurkuluttajia on tiettävästi vain määrällisesti murto-osa niistä, jotka pornoa "käyttävät". Edes koko maailman yksinäiset, seksuaalisesti komplisoituneet poikamiehet eivät mitenkään kykene aikaansaamaan sitä mieletöntä liikennettä, joka sivuilla käy, saati selittämään sitä, miksi pornosivuja on niin paljon kuin on – ja miten suuri niiden liikevaihto bisneksessä liikkuu. Stereotypiat luovat tässä tapauksessa turvallisuutta monille.

Porno on tabu. Eräs niistä yhteiskuntamme isoista peikoista, joista parhaimmillaankin uskaltaa vain puolisonsa kanssa jutella, tosissaan. Ja kuitenkin pornon "käytön" yleisyys vaatisi tyystin toisenlaista lähestymistapaa.

Mietin sanoja "käyttää" tai "kuluttaa" pornon yhteydessä. Siitäkö on muka kyse? Työnantajat panikoivat pornon viedessä arvokkaita työtunteja. Niinkuin pornoa katselevalla ihmisellä olisi muuten motiivi ja asenne kohdallaan työtään kohtaan, ja vain porno-peikko olisi syypää.

Olisiko seksissä, avoimessa seksuaalisuudessa jotain muuta, suorastaan koskettavaa ja vapahduttavaa, että se selittäisi niin laajan suosion? Vai onko meistä vain niin moni enemmän tai vähemmän kiero pervertikko, joka nauttii saadessaan tirkistellä mitä monenlaisempia alistamisen ja hyväksikäyttämisen muotoja?

Meitähän on joka lähtöön. Uskon, että kuka tahansa meistä pystyy lähes mihin vaan… itsekurinsa ja sietokykynsä kullakin. En siis sanoisi pultsaria puhtoisemmaksi pulmuseksi kuin herra kauppaneuvosta.

Mihin oikein pyrin?

En oikein tiedä itsekään. Olen lukenut viime aikoina Thomas Mooren kirjan "Seksin sielu". Ajoittaisesta korkealentoisuudesta huolimatta se tarjosi paljon mietittävää. Ei vähiten ehkä siksi, että oma seksualisuuteni on pitkälti muotoutunut pornon vaikutuspiirissä.

Ensimmäiset pornolehdet ilmestyivät kaveripiiriin jo ala-asteella, ja yläasteella juuri porno tarjosi ne yksityiskohtaiset ja henkeä salpaavat kuvat ja kertomukset, juuri siitä mistä pitikin. Ei puhettakaan, että mikään valistus olisi ikinä yltänyt siihen tarkkuuteen ja todellisuuteen. (Kysynkin näin jälkiviisaasti, että miksi ei.)

Armeija ei ollut myöskään poikkeus. Myöhemmin pornoa tuli television ja netin täydeltä aina silloin, kuin vain tarvitsi. Voiko olla mikään ihme, että pornossa jatkuvasti toistuvat asenteet ja lähestymistavat aiheuttivat minulle pitkään monenlaista päänvaivaa.

Kristillisen, seksuaalisuuden saralla varsin varovaisen kasvatuksen saaneena kesti pitkään, ennen kuin annoin itselleni luvan olla sitä mitä olen… eli oikea mies. Heteroseksuaalisesti orientoitunut. Lupa saada kiihoittua näkemästään, ja tietää sen olevan vain ja ainoastaan hyvä ja arvokas asia oli varsin kiven alla.

Suurimpana ongelmana oli se, että porno ei ollut… hyvää. Se ei ollut toista kunnioittavaa eikä siinä hellyydellä, huumorilla, kiusoittelulla ja kaikella rakastavaisten pienellä leikittelyllä ollut mitään sijaa. Kaikki ne hyvät asiat, joilla oli oppinut kavereita saatavan ja ihmissuhteita luotavan tuntuivat asettuvan toissijaisiksi. Yhtä-äkkiä olisi pitänyt olla remuava ja jatkuvasti pätemässä oleva macho. Voi että inhosin niitä idiootteja, jotka tuntuivat tekevän kaiken väärin ja silti keräävän koko potin.

Ketselin pornoa kauan, ennen kuin tajusin eron. Opin erottamaan kauniin pahasta. Vasta sitten tajusin, että minä kiihotun siitä kauniista… siitä yleismaallisesta kauneudesta, joka jokaisesta alastomasta naisesta säteilee, silloin kun hän antaa tunteidensa näkyä. Opin myös inhoamaan kaikkialta tulvivaa, erityisesti japanilaisessa pornossa niin läpitunkevana olevaa, erityisesti nuoriin tyttöihin kohdistuvaa, loukkaavaa ja alistavaa suhtautumista. Miksi hentaissa pitää niin monen – tytön, ei naisen -  olla sidottu ja kyynelsilmin? Hentaissa se näkyy kenties äärimmillään… mutta se sama asenne tunkee läpi niin paljossa muussakin.

Ei… se ei ole minua varten. Haluan rakkausseksiä, rakastelua. En mitään pelkkää panemista.

Kyseisestä oivalluksesta alkoi seksuaalinen tervehtymiseni… joka jatkuu edelleen.

Siksi ehkä nytkin mietiskelen pornoa. Kokemukseni niin työstä kuin henkilökohtaisesti on se, että myös näistä aihealueista pitäisi kyetä keskustelemaan… asioista niiden oikeilla nimillä. Ilman sitä eivät miehet ja naiset voi olla tasa-arvoisia, jos niin perustavaa laatua olevassa asiassa kun seksuaalisuudessa annetaan pienestä pitäen kasvaa aivan vääriin malleihin.

Puhumattakaan muista seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden muodoista. Nykytilanne traumatisoi lapsia ja nuoria, enenevässä määrin. Ennen sentään sai olla salassa omien pohdintojensa kesken. Nykyään nuorten parissa tunnutaan vaadittavan seksuaalisia kannanottoja ja puolenvalintoja jo ennen puberteetti-ikää.

Thomas Moore on sitä mieltä, että yhteiskuntamme on perustavalla tavalla seksuaalivihamielinen, siitäkin huolimatta, että seksiä tuntuu nykyään olevan niin kaikkialla. Seksuaalisuus on eristetty luonnollisesta yhteydestään jonnekin lääketieteen ja psykologian välimaastoon. Julkisuudessa taas markkinat ovat omineet yksinoikeuden yksityiseenkin seksuaalisuuteen. Miten muuten näin on päässyt edes käymään, jollei meistä itse kukin eristä seksiä elämässään vastaavalla tavalla.

Eikö vanha viisaus sano jotenkin niin, että ne keillä puute on, ne pröystäilevät. Jos mekin läpinäkyvissä paidoissamme, verkkosukkahousuissamme, korseteissamme ja käsirautoihimme kytkettyinä raipaniskuista kirjavina oikeasti kaipaamme jotain vielä enemmän… ja tavoittelemme sitä ylikorostamalla mitä ikinä voimme?

Epäonnistuen säälittävästi.

Ainakin, jos kaupallinen porno ilmentää kehityksen huipentumaa.

Kärjistän tietoisesti.

Ehkä pornon suosiossa heijastuu ihmisten kokema yksinäisyys… nykyään parin vaihtaminen tuntuu olevan niin helppoa, että suhteisiin ajaudutaan varsin köykäisesti, kuin kokeilumielessä. Jätetäänkö silloin tilaa todellisen kumppanuuden, sielun veljeyden hakemiselle?

Jos me haemmekin pornosta sitä puuttuvaa yhteyttä, fantasiat todeksi tekevää haltiatarta, jota me kaipaamme, mutta emme mukavuudenhalussamme ole jaksaneet etsiä toisista ihmisistä.

Mikä on se todellinen seksuaalisuus, jota emme suostu tai kykene kohtaamaan meissä itsessämme, niin että se heijastuu koko yhteiskuntaan tehden seksistä ja seksuaalisuudesta – erään herkimmistä ja tärkeimmistä elämänalueistamme – sen suoranaisen irvikuvan?

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yhteiskuntamme edustaa huipentumaa myös individualismin asteikolla. Onko luottamus toisiin ihmisiin, perusluottamus, niin pahasti horjunut yksilöiden elämässä, että se heijastuu kaikkeen muuhunkin?

Luottamus, turva on terveen ihmissuhteen perusta. Mitä me pelkäämme, kun turvaudumme pornoon?

Muistelen itseäni ja ensimmäistä tärkeää ihmissuhdettani. Voi sitä epävarmuuden määrää.

Mistä tässä kaikessa on oikeasti kyse?

…Taidan jatkaa perehtymistäni Mooren "Seksin sielu" kirjaseen. Se ei tarjoa mitään uutta auringon alla, mutta hetkensä sillä on ainakin omalla kohdallani.